|
Satu Wedenoja väitteli lääketieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 14.12.2007. Aiheena hänellä oli kloridiripulin pitkäaikaisennuste. (Long-term outcome and extraintestinal manifestations in congenital chloride diarrhea)
Synnynnäinen kloridiripuli on harvinainen peittyvästi periytyvä sairaus, joka aiheutuu kromosomissa 7q22.3-31.1 sijaitsevan SLC26A3-geenin virheistä. Geenivirheet johtavat suoliston tärkeimmän kloridi-bikarbonaattikuljettajan toiminnan häiriintymiseen. Suolojen ja veden imeytymisen estyminen aiheuttaa kloridiripulille tyypillisen ripulioireen ja johtaa hengenvaarallisiin suola- ja happo-emästasapainon häiriöihin. Vaikka Suomessa 1960-luvun lopulla kehitetyn suolakorvaushoidon ansiosta potilaat jäivät ensimmäistä kertaa henkiin ja hoidon todettin mahdollistavan normaalin lapsuusiän kasvun ja kehityksen, taudin pitkäaikaisennusteesta ei ole ollut tietoa.
Kloridiripuli kuuluu ns. suomalaiseen tautiperintöön ja taudin ilmaantuvuus Suomessa on maailman suurimpia, 1:30 000-1:40 000. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää synnynnäisen kloridiripulin pitkäaikaisennustetta ja etsiä uusia sairauden ilmenemismuotoja perustuen SLC26A3-geenin ilmenemiseen suoliston ulkopuolisissa kudoksissa. Tutkimus osoittaa 36 suomalaisen 10-38-vuotiaan potilaan aineistossa, että suolakorvaushoito mahdollistaa kloridiripulin suotuisan pitkäaikaisennusteen. Riittämätön hoito saattaa kuitenkin johtaa munuaisvaurioon ja jopa munuaisensiirtoon. Vaikka havaitsimme SLC26A3-geenin ilmentymisen ihmisen munuaisessa, munuaisvaurion uusiutuminen munuaissiirteissä tukee suola- ja happoemästasapainon häiriön keskeistä merkitystä munuaisvaurion taustalla.
Kloridiripuliin ei ole olemassa oireita helpottavaa hoitoa. Valitettavasti aiemmin yhdellä potilaalla hyödylliseksi havaittu butyraatti eli voihappo ei vaikuttanut ripulioireeseen suomalaispotilailla.
Tutkimuksessa löytyi uusia kloridiripuliin liittyviä ilmenemismuotoja. Tautiin liittyy veren uraattipitoisuuksien suurenemisen, nivustyrien sekä tulehduksellisten suolistosairauksien lisääntynyt riski. Merkittävin havainto oli kuitenkin kloridiripulia sairastavien miesten heikentynyt hedelmällisyys, johon liittyy siittiöiden vähäinen määrä ja niiden epänormaali muoto, siemennesteen suuri kloridipitoisuus ja vähäinen happamuus sekä taipumus siemennestekystien muodostumiseen. SLC26A3-proteiini ilmentyi miehen lisääntymiselimistössä osin yhdessä CFTR- sekä NHE3-proteiinin kanssa, joiden toimintahäiriöihin tiedetään liittyvän miesten hedelmättömyyttä. Onneksi normaali siittiönkehitys kloridiripulia sairastavilla miehillä mahdollistaa erilaiset hedelmöityshoidot ja jopa lisääntymisen ilman hedelmöityshoitoja. Osalla potilaista myös hien kloridipitoisuus oli suurentunut.
|
