Colitis ulcerosan vaikeusaste ja laajuus määräävät, mitä lääkitystä käytetään. Perushoitona käytetään 5-aminosalisylaatti (5-ASA)-valmisteita tai salatsosulfapyridiinia (SASP). Paksusuolen loppuosaan rajoittunutta tulehdusta voidaan hoitaa paikallishoitovalmisteilla eli 5-ASA:a sisältävillä peräpuikoilla ja -ruiskeilla. Kortisoniperäruiskeet-tai vaahto joko yksin tai lisähoitona ovat vaihtoehto elleivät 5-ASA-valmisteet tehoa. Peräsuolen tulehduksessa 5-ASA-peräpuikot tai -ruiskeet ovat yleensä tehokkaampia kuin suun kautta otettavat vastaavat lääkkeet. 5-ASA ja SASP hoito estävät koliitin uusimispuuskia ja lisäksi ne saattavat ehkäistä paksusuolisyöpää. Toisaalta juuri tulehduksen parantuminen ja uusimisen esto sinänsä voivat vähentää syöpäriskiä.
Vaikeammissa koliiteissa 5-ASA:n tai SASP:n rinnalle otetaan alkuvaiheessa kortisoni, yleensä prednisoloni tai metyyliprednisoloni. Kortisonikuurin kesto on 2-3 kuukautta portaittain alenevin annoksin. Jos tauti vaatii toistuvasti enemmän kuin kaksi kortisonikuuria vuoden aikana, uusimisenestolääkkeeksi aloitetaan yleensä solunsalpaaja,tavallisimmin atsatiopriini tai jos se ei sivuvaikutuksien takia sovi merkaptopuriini. Vaikeissa koliiteissa käytetään joskus siklosporiinia noin kolmen kuukauden kuurina, johon liitetään atsatiopriini. Metotreksaatin ja takrolimuusin käytöstä on jonkiverran kokemuksia tapauksissa, joissa muu hoito ei ole tehonnut. Solunsalpaajahoitoa jatketaan yleensä ainakin pari vuotta tavoitteena suolen parantuminen ja oireettomuus ilman kortisonihoitoa. Leikkaushoito on solunsalpaajahoidon vaihtoehto varsinkin, jos taudin kulku vaikuttaa rajulta ja lääkevaste jää vajaaksi. Leikkauksessa tehdään koko paksusuolen ja peräsuolen poisto yleensä peräaukon säilyttävällä ohutsuolesta rakennetulla suolisäiliöllä (ns.IPAA-leikkaus) tai ohutsuoliavanteella.
Pysyvään avanteeseen johtavia leikkauksia tehdään nykyisin harvoin, mutta avanteeseen tulee aina leikkausta suunniteltaessa varautua. Hoitavan lääkärin lisäksi avannehoitajilta saa tietoa sekä avanne-että suolisäiliöleikkauksiin liittyvistä asioista jo leikkausta harkittaessa.
Antibiootteja voidaan käyttää muun hoidon tukena vain vaikeissa tulehdusvaiheissa.
Vaikea-asteisessa taudissa kun muu lääkehoito on tehotonta voivat kyseeseen tulla uusina hoitomuotoina myös ns. biologiset lääkkeet. Biologiset lääkkeet vaikuttavat immuunivastetta hillitsevästi tai lisäävästi. Toistaiseksi Suomessa on haavaisen koliitin hoitoon käytettävissä vain TNF-salpaaja, infliksimabi. Akuutti erittäin vaikea kortisonihoitoon vastaamaton koliitti saattaa rauhoittua TNF-salpaajalla ja säästää suolen poistolta lyhyen seurannan ajan, mutta pitempiaikaisesta hyödystä tutkimukset ovat vielä kesken.
Ei-lääkkeellinen uusi Adacolumn ®-afereesihoito ei ole toistaiseksi vakiintunut käyttöön, koska kontrolloidut tutkimukset ovat ristiriitaisia. Afereesissa potilaan verestä poistetaan tulehdussoluja. Toimenpide kestää tunnin kerrallaan ja toistetaan kerran viikossa 5-10 kertaa. Hoitovaste saavutetaan hitaasti, usein toisen hoitokerran jälkeen tai vasta myöhemmin.
Lasten colitis ulcerosan hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin aikuisillakin, mutta hoidossa on tiettyjä huomioon otettavia erityispiirteitä, kuten lääkehoitojen vaikutus kasvuun. Taudin vaikeassa vaiheessa vaaditaan tehostettua ravitsemushoitoa. Lapsilla ravitsemushoidonon todettu olevan yhtä tehokasta kuin kortikosteroidihoidon.
Suolistotulehduspotilaiden hoito ja seuranta järjestetään sairaaloiden gastroenterologian poliklinikoilla, sisätautipoliklinikoilla, lasten poliklinikoilla, terveyskeskuksissa tai muilla lääkäriasemilla. Laboratoriokokeita otetaan yleensä kolmen kuukauden - vuoden välein.Solunsalpaajahoidossa olevia seurataan alussa 1-2 viikon välein, myöhemmin 2-4 kuukauden välein otetuilla laboratoriokokeilla. Tähystyksiä tehdään alkuvaiheessa diagnoosin ja lääkehoitovasteen selvittämiseksi, myöhemmin oireista riippumatta säännöllisesti syöpää ennakoivien solumuutosten löytämiseksi.
Probiooteista yhdessä 5-ASA:n tai SASP:n kanssa on todettu olevan hyötyä haavaisen koliitin ylläpitohoidossa.
Hoitoa tehostetaan nopeasti oireiden ilmaannuttua. Itseohjautuvassa hoidossa lääkitystä lisätään lääkärin kanssa sovitun ohjeen mukaan ja tarvittaessa ollaan yhteydessä hoitopaikkaan. Ylläpitohoitoa ei saa lopettaa omin päin ja kortisonihoitoa ei saa lopettaa äkillisesti. Suolta ärsyttäviä antibiootteja ja tulehduskipulääkkeitä on käytettävä varoen.
Itsehoito
Ruokavaliota ei useinkaan tarvitse muuttaa. Vaikka erityisruokavalio ei ole yleensä tarpeen, jotkut ruoka-aineet voivat pahentaa oireita. Näiden ruoka-aineiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Ruoka-aine, joka aiheuttaa oireita taudin ollessa aktiivinen, voi sopia kun sairaus on remissiossa. Myös vatsakivut voivat rajoittaa normaalia syömistä. Vain todettuja vitamiinipuutoksia voi tarvittaessa täydentää apteekista saatavilla vitamiini- ja hivenainevalmisteilla. Kortikosteroidia käyttävän hoidossa tulee huomioida riittävä kalsiumin saanti, sillä lääke saattaa haurastuttaa luustoa. Ravitsemushoidon toteuttamiseksi tarvitaan toisinaan ravitsemusterapeutin apua.
Tavalliset, ilman reseptiäkin saatavat tulehduskipulääkkeet, kuten ibu- tai ketoprofeiini voivat pahentaa colitis ulcerosaa ja lisätä verenvuototaipumusta. Parasetamoli on tässä mielessä turvallinen, ilman reseptiä myytävä kipu- ja kuumelääke.
Colitis ulcerosaa sairastavan kannattaa pyrkiä välttämään suolistobakteeritartuntaa. Tartunta voi johtaa sairauden aktivoitumiseen. Erityisesti ulkomaanmatkoilla tulee pyrkiä välttämään sairastumista turistiripuliin. Hyvä käsihygienia pienentää riskiä. Jos jollakulla perheessä on vatsatauti, on tärkeää huolehtia siitä, että kaikki pesevät kätensä, WC puhdistetaan ja desinfioidaan usein ja tiskit pestään koneessa tai riittävän kuumalla vedellä.
Rentoutuminen voi auttaa hallitsemaan jatkuvaa kipua ja vähentää stressiä, joka saattaa pahentaa oireita. Tietoista rentoutumistavoi harjoitella esimerkiksi rentoutuskursseilla ja rentoutusäänitteiden avulla.
Erilaisten vaihtoehtohoitojen tehoa tai haittavaikutuksia ei ole osoitettu tieteellisissä tutkimuksissa. Tästä syystä ei ole mahdollista antaa lääketieteellisesti perusteltua suositusta niiden käyttämisestä. Jos kuitenkin käytät vaihtoehtoisia hoitomuotoja, on sairautesi hoidon kannalta eduksi kertoa tästä lääkärillesi. Lääkärin määräämiä hoitoja ja lääkityksiä ei tule myöskään lopettaa omin päin keskustelematta asiasta hoitavan lääkärin kanssa. Lääkärin määräämät lääkkeet on tärkeää ottaa ohjeen mukaisesti. Vaikka tulehdus rauhoittuisikin, erilaiset stressitilanteet, kuten kiire, vaativa työ, matkat tai elämän ilot ja surut, voivat aiheuttaa vatsavaivoja, kuten ripulia, ummetusta, ilmavaivoja ja vatsakipuja. Oireiden, kuten ripulin, lääkehoidosta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa. Kontrollitutkimuksissa on hyvä käydä sopimuksen mukaan. Stressin ja kivun hallintaa voi opetella erilaisilla rentoutumismenetelmillä.
Milloin hoitoon?
Säännöllinen 5-ASA tai SASP hoito estää suurimman osan uusimispuuskista.Hoitomyöntyvyyden parantamiseksi ollaan siirrytty 1-2 kertaa päivässä annosteluun ja pyritty kehittämään valmisteita, jotka voidaan ottaa kerran päivässä.
Mikäli oireet ilmaantuvat uudelleen, tehostettu hoito on syytä aloittaa mahdollisimman nopeasti. Veriripulin ilmetessä tulee ottaa yhteyttä hoitopaikkaan. Koliitti luokitellaan vaikeaksi, jos ripuliulosteita on yli viisi päivässä, uloste on kauttaaltaan veristä, vatsa on kipeä tai ilmenee kuumetta. Vaikean koliitin hoito vaatii yleensä sairaalassa aloitetun suonensisäisen kortisonikuurin, mutta lievempiä uusimispuuskia voidaan hoitaa kortisonitableteilla ja toisinaan vain lisäämällä 5-ASA tai SASP-annoksia tai paikallishoito peräsuolen kautta. Tarkempia toimintaohjeita uusimispuuskien varalle tulee kysyä hoitohenkilökunnalta.
Sairaus elämän eri vaiheissa
Colitis ulcerosaan ei ole toistaiseksi löydetty parantavaa lääkehoitoa. Suurin osa sairastuneista voi elää täysin normaalia elämää. Keskimääräinen elinikä on sama kuin muulla väestöllä. Colitis ulcerosa voi pahenemisvaiheissaan rajoittaa opiskeluja työkykyä, mutta pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheutuu harvoin. Sairaus kannattaa huomioida ammatinvalinnassa: raskas ruumiillinen työ ja epäsäännöllinen vuorotyö voivat aiheuttaa ongelmia. Lääkityksestä tulee huolehtia myös oireettomina kausina oireiden uusiutumisen välttämiseksi.
Lähes kaikki colitis ulcerosaan sairastuneet voivat hankkia normaalin koulutuksen ja menestyä työelämässä yhtä hyvin kuin kaikki muutkin. Työpaikkaa vaihdettaessa tulee työhöntulotarkastuksessa kertoa pitkäaikaisista sairauksista. Työterveyslääkäri arvioi vaikuttaako sairaus merkittävästi työkykyyn. Sairauden ilmoittamatta jättäminen voi johtaa jopa työsuhteen purkamiseen, jos sairaus haittaa huomattavasti työntekoa.
Raskaus sujuu yleensä normaalisti eikä pahenna sairautta. Raskaussuunnitelmista on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa etukäteen. Vaikea, jatkuva tulehdus voi kuitenkin hankaloittaa raskaaksi tuloa ja lisätä keskenmenoriskiä, joten on suositeltavaa ajoittaa raskaus taudin rauhalliseen vaiheeseen. Miehillä sulfasalatsiini voi vaikuttaa haitallisesti hedelmällisyyteen. Suoliavanne tai J-pussi (eli ohutsuolisäiliö, IPAA-leikkaus) ei ole raskauden este. Jos raskaus alkaa sairauden ollessa rauhallisessa vaiheessa, on ennuste sama kuin muulla väestöllä. Raskauden alkaessa lääkitystä ei pidä lopettaa taudin uusimisriskin takia neuvottelematta ensin hoitavan lääkärin kanssa. Lääkehoitoa voidaan jatkaa yleensä tauotta koko raskauden ajan.
Lievä ja hallinnassa oleva sairaus ei yleensä estä asevelvollisuuden suorittamista. Jos colitis ulcerosa on vaikeassa vaiheessa, voi varusmiespalveluksesta saada lykkäystä tai joissakin tapauksissa vapautuksen. Kutsuntatilaisuuteen on hyvä ottaa mukaan hoitavan lääkärin lausunto sairaudesta.
Liitännäissairaudet
Colitis ulcerosaan voi liittyä liitännäissairauksia, joista toiset ovat yhteydessä suolitulehduksen aktiivisuuteen ja toiset taas esiintyvät sairauden vaiheesta riippumatta.
Taudin yhteydessä voi esiintyä erilaisia niveloireita, useimiten nivelkipuja eli artralgiaa sairauden kaikissa vaiheissa. Artriittia eli niveltulehdusta esiintyy yleensä vain suolitaudin aktiivisessa vaiheessa.
Sakroiliitti eli risti-suoliluunnivelen tulehdus ja selkärankareuma oireilevat taudin vaiheesta riippumatta. Niveloireiden ilmetessä poissuljetaan muiden reumasairauksien mahdollisuus.
Myös iho- ja silmäsairaudet ovat mahdollisia. Kyhmyruusu on ihottuma joka ilmenee sinipunaisina aristavina kyhmyinä erityisesti säärissä ja kyynärvarsissa. Kyhmyruusua harvinaisempi on alaraajojen iholla märkivinä haavaumina ilmenevä pyoderma gangrenosum.
Silmämuutoksia ovat silmän kovakalvon pintatulehdus eli episkleriitti sekä värikalvon tulehdus eli iriitti.
Maksasairauksista tärkein on sappiteitä ahtauttava krooninen tulehdus ns. primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC), jota tavataan 4-6 %.ssa colitis ulcerosaa sairastavista. PSC:hen liittyy lisääntynyt sappiteiden ja myös paksusuolisyövän vaara. Pitkälle edennyt PSC on nykyisin Pohjoismaissa yksi yleisimpiä maksansiirron aiheita.
Pitkäaikainen, tulehdus paksusuolessa lisää paksusuolisyöpäriskiä. Syöpäriski on suurin nuorena sairastuneilla ja joilla tauti ulottuu koko vasemmanpuoleiseen paksusuoleen tai sitä laajemmalle alueelle. Suvussa esiintynyt paksusuolisyöpä, ahtauttava sappitietulehdus (PSC) ja jatkuva mikroskooppinenkin tulehdus limakalvossa lisäävät syövän riskiä. Kolonoskopia tehdään nykyisin laaja-alaista koliittia sairastaville taudin kestettyä yli kahdeksan vuotta aluksi kolmen vuoden välein ja noin 20 sairastamisvuoden jälkeen joka toinen vuosi. Potilaita, joilla colitis ulcerosa on ollut tiedossa yli 30 vuotta suositetaan nykyisin tähystämään kerran vuodessa, samoin potilaita, joilla on krooninen ahtauttava sappitietulehdus (PSC) taudin kestosta riippumatta. Tähystyksessä suolesta otetaan runsaasti näytepaloja syöpää ennakoivien solumuutosten (dysplasian) tutkimiseksi. Mikäli hälyyttäviä solumuutoksia havaitaan suositetaan joko heti suolen poistoleikkausta tai kontrollitähystysten tihentämistä riippuen löydöksen vakavuudesta. Koliittipotilaille, joiden tauti rajoittuu vain suolen loppuosaan, katsotaan säännöllisten tähystysten aloittaminen tarpeelliseksi vasta 15 sairastamisvuoden jälkeen ja pelkästään proktiittia sairastavien syöpäriskiä ei pidetä merkittävänä.
Sivua päivitetty 6.4.2010
