Crohnin taudin vaikeusaste ja luonne, laajuus sekä sijainti määräävät, mitä lääkitystä käytetään. Lievän taudin hoitoa voidaan yrittää 5-aminosalisylaatti-(5-ASA) valmisteilla tai salatsosulfapyridiinillä (SASP), mutta useimmiten aktiivisen oireisen taudin hoitoon tarvitaan kortisonia 2-3 kuukautta portaittain pienenevin annoksin. Kuurin loputtua jatketaan usein 5-ASA:lla tai SASP:lla hoitovasteen säilyttämiseksi, vaikka 5-ASA:n tai SASP:n teho taudin uusiutumisen estolääkkeinä on kiistanalainen. Oireetonta Crohnin tautia voidaan seurata myös ilman lääkehoitoa.
Oireisen ohutsuolen loppuosassa sijaitsevan Crohnin taudin hoitoon voidaan käyttää kortisoneihin kuuluvaa budesonidia, jonka etu on vähäiset sivuvaikutukset tavalliseen kortisoniin verrattuna. Tavallinen kortisoni ja budesonidi eivät kuitenkaan estä tautia uusiutumasta, jonka takia taudin rauhoittua kortisonista ei ole hyötyä. Mikäli tauti uusii pian kortisonikuurin loputtua tai uusimispuuskia ilmenee tiheästi aloitetaan solunsalpaajalääkitys. uusien kortisonikuurien välttämiseksi.Atsatiopriini on Suomessa yleisimmin käytetty solunsalpaaja. Jos atsatiopriini ei sivuvaikutusten takia sovi voidaan kokeilla merkaptopuriinia. Merkaptopuriini on toistaiseksi ns.määräaikainen erityislupavalmiste. Jos atsatiopriini tai merkaptopuriini eivät tehoa tai sovi voidaan käyttää metotreksaattia, joka Crohnin taudissa annostellaan injektiona lihaksensisäisesti tai ihon alle kerran viikossa. Metotreksaatitihoitoon liitetään foolihappo haittavaikutusten vähentämiseksi. Hoitovaste solunsalpaajilla tulee hitaasti, jonka takia hoitoa kannattaa jatkaa ainakin kolme-neljä kuukautta. Solunsalpaajahoidon kesto on vähintään neljä-viisi vuotta.Paksusuolen loppuosan ja peräsuolen tulehdusta voidaan hoitaa kortisonia tai 5-ASA:aa sisältävillä peräpuikoilla tai -ruiskeilla. Antibiottikuureista on hyötyä vain bakteeritulehduksesta johtuvien paiseiden ja märkivien fisteleiden ilmetetessä.Tavallisimmin käytetään joko metronidatsolia tai fluorokinololeja (siprofloksasiini, levofloksasiini). Probiooteista ei Crohnin taudissa ole todettu olevan erityistä hyötyä.Sian piiskamadon munia on kokeiltu kohtaisella menestyksellä Crohnin taudin hoitoon, mutta laajemmat tutkimukset hyödyistä ja mahdollisista haitoista ovat kesken. Hoito perustuu IBD:n harvinaisuuteen alkukantaisissa olosuhteissa tai kehitysmaissa elävillä ihmisillä, joilla on usein suolistossaan parasiitteja mm.matoja. Afereesihoidosta kokemukset ovat huonommat kuin haavaisessa paksusuolitulehduksessa ja siinäkin hoito on vielä täysin vakiintumatonta. Uusimpia hoitomuotojina ovat ns. biologiset lääkkeet. Ne vaikuttavat voimakkaasti immuunijärjestelmään, eli muuntavat immuunivastetta, joka on yliaktiivinen Crohnin taudissa. Suomessa saatavissa olevat biologiset lääkkeet ovat TNF-vasta-aineita ( TNF=tumor necrotizing factor) eli ne salpaavat tulehdusprosessissa aktivoituvan "avain"sytokiinin, joka ohjailee muita tulehduksen välittäjiä.
Biologinen hoito on aiheellinen vaikeassa Crohnin taudissa, joka on kortisoniriippuvainen tai kortisoni ja solunsalpaajahoito eivät tehoa eikä leikkaushoito tule kysymykseen.Infliksimabi annetaan yleensä 8 viikon välein painon mukaisesti annosteltuna, yleensä ensin kolme infuusiota, 2 ja 6 viikon kuluttua ensimmäisestä ja sen jälkeen jatketaan 8 viikon välein. Infuusion antamiseen menee pari tuntia. Hoitovaste saadaan 70-80 %:ssa tapauksista.Pitempiaikainen parantuminen saavutetaan 30-40 %:ssa hoitoon vastanneista. Hoitotavoite on suolen limakalvon parantuminen. Hoitoa kannattaa jatkaa ainakin noin vuosi parantumisen jälkeen. Infliksimabihoitoja annetaan toistaiseksi vain sairaaloissa, yleensä polikliinisen käynnin yhteydessä. Adalimumabi on ihon alle pistettävä TNF-salpaaja. Hoidon voi toteuttaa kotona. Hoito aloitetaan 160 ja 80 mg:lla kahden viikon välein, jonka jälkeen jatketaan 40 mg joka toinen viikko.Jos teho jää heikoksi voidaan annosta nostaa tai annostella viikottain. KELA myöntää peruskorvauksen adalimumabihoidon kustannuksista erikoislääkärin antaman B-todistuksen perusteella kahdeksi vuodeksi kerrallaan.Biologisten lääkkeiden valikoima tullee lähivuosina lisääntymään, sillä tutkimuksissa on useita valmisteita.Varhainen hoito biologisella lääkkeellä ennen solunsalpaajia ja jopa ennen kortisonia saattaa tulla käyttöön valikoiduissa tapauksissa potilailla, joilla tauti on jo heti alussa vaikea tai taudin eteneminen vaikeaksi näyttää hyvin todennäköiseltä. Ohutsuolen loppuosan Crohnin tautiin ja erityisesti jos loppuosa on leikattu pois liittyy aika usein sappihappojen imeytymisvajauksesta johtuvaa ripulia, vaikka tauti on muuten inaktiivinen. Sappihapporipulia voi hillitä kolestyramiinilla, joka on reseptilääke. Ripuli syystä riipumatta hukkaa nestettä ja lieväkin jatkuva kuivuma väsyttää, jonka takia juomista kannattaa lisätä.Aktiivinen suolitauti, joka aiheuttaa verenvuotoa limakalvosta johtaa usein raudanpuuteanemiaan. Rautatabletteja voi käyttää, mutta jos ne eivät sovi, suonensisäisesti annettu rautainfuusio on turvallinen. Ohutsuolen loppuosan tulehduksessa tai sen poiston jälkeen voi kehittyä B-12 vitamiinin puutoksesta johtuvaa anemiaa ja hermosto-oireita, jotka on paras torjua ajoissa lihakseen 1-3 kuukauden välein pistettävällä B-12 vitamiinilla (Cohemin). Mikäli kasvisten syönti on vähäistä, foolihappolisä saattaa olla tarpeen.
Lasten Crohnin taudin hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin aikuisillakin, mutta hoidossa on tiettyjä huomioon otettavia erityispiirteitä, kuten lääkehoitojen vaikutus kasvuun. Ravitsemushoidon on todettu lapsilla olevan yhtä tehokas kuin kortisonihoito. Hoito toteutetaan noin kaksi kuukautta kestävänä nenä-mahaletkuruokintana. Infliksimabia voidaan käyttää vaikean, aktiivisen Crohnin taudin hoitoon 6 - 17 -vuotiaille lapsipotilaille, joilla ei ole saatu vastetta tavanomaisella hoidolla.
Suolistotulehduspotilaiden hoito ja seuranta järjestetään sairaaloiden sisätautipoliklinikoilla, terveyskeskuksissa tai muilla lääkäriasemilla. Laboratoriokokeita otetaan yleensä kolmen kuukauden - vuoden välein ja solunsalpaaja- kuten atsatiopriinihoidon alkaessa kahden viikon välein ensimmäiset pari kuukautta sen jälkeen 2-4 kuukauden välein. Tähystyksiä tehdään alkuvaiheessa diagnoosin selvittämiseksi ja seurannassa tarpeen mukaan. Biologisen hoidon vaste tarkistetaan yleensä tähystämällä noin kahden kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta.
Paksusuolen Crohnin tautia sairastaville suositetaan säännöllisiä tähystyskontrolleja lisääntyneen syöpäriskin takia yhdestä kolmeen vuoden välein sairauden kestettyä yli kahdeksan vuotta mahdollisten solumuutosten havaitsemiseksi. Tähystys edeltävine suolentyhjennyksineen on monelle raskas tutkimus. Hyvin tyhjentynyt suoli helpottaa tutkimusta, jonka takia tyhjennysohjeita on syytä tarkoin noudattaa. Kipua ja epämukavuutta tähystyksen aikana voi lievittää lääkityksellä, joka annetaan sitä haluaville. Lääkityksen jälkeen ajoneuvon (auton) kuljettaminen onnettomuusvaaran takia on kielletty noin vuorokauden ajan. Lääkityksen jälkeen voi saattajan kanssa kotiutua tunnin parin kuluttua, muuten seuranta-aika on pitempi. Kotona on oltava tarvittaessa apua saatavilla ainakin seuraavaan aamuun asti. Jos tähystys tehdään nukutuksessa, jälkiseuranta on pitempi. Toivomukset lääkityksestä on syytä kertoa etukäteen ajanvarauksen yhteydessä.
Itsehoito
Ruokavaliota ei useinkaan tarvitse muuttaa. Tavallinen kotiruoka on usein hyväksi myös Crohnin tautia sairastavalle. Runsasrasvainen, vähäkuituinen, paljon sokeria sisältävä ja pitkälle jalostettu roskaruoka ei taas ole kenellekään hyväksi. Siitä ei saa riittäviä ravintoaineita varsinkaan jos sairastaa Crohnin tautia.
Vaikka erityisruokavalio ei ole yleensä tarpeellista, jotkut ruoka-aineet voivat kuitenkin pahentaa oireita. Oireita aiheuttavien ruoka-aineiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Jos suolessa on ahtaumia, voi vähäkuituinen ruokavalio olla tarpeen. Ruokavalioasioista kannattaa kysyä ohjeita IBD-hoitoihin perehtyneiltä neuvontahoitajilta (GE-hoitajilta), joita on useimmissa IBD-potilaita hoitavissa sairaaloissa.
Jos taas ohutsuolen tulehdus on laaja tai osa suolta on poistettu, voi ravintoaineiden imeytyminen häiriintyä ja tarvitaan varsinaista ravitsemushoitoa laihtumisen ehkäisemiseksi, samoin jos vatsakivut rajoittavat normaalia syömistä. Ravitsemushoidon toteuttamiseksi tarvitaan yleensä ravitsemusterapeutin apua. Erityisesti kortisonia käyttävän tulee huomioida riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, sillä lääke saattaa haurastuttaa luustoa. Lääkärin määräämät lääkkeet on tärkeää ottaa ohjeen mukaisesti eikä varsinkaan kortisonihoitoa pidä lopettaa äkillisesti. Kontrollitutkimuksissa on hyvä käydä sopimuksen mukaan.Tavalliset, ilman reseptiäkin saatavat särkylääkkeet, kuten ibu- tai ketoprofeiini voivat pahentaa Crohnin tautia ja lisätä verenvuototaipumusta. Parasetamoli on tässä mielessä turvallinen käsikauppalääke.
Antibiotit varsinkin ns. laajakirjoiset saattavat pahentaa ripulia, jonka vuoksi niitä tarvittaessa lääkärille on syytä kertoa sairastavansa IBD:tä.
Crohnin tautia sairastavan olisi syytä lopettaa tupakointi. Tupakointi kaksinkertaistaa riskin sairauden uusiutumiseen ja leikkaustarpeeseen ja saattaa heikentää myös lääkkeiden tehoa. Crohnin tautiin sairastuneen tulee huolehtia rokotussuojastaan. Tavallisten rokotusten tehosteet tulee hankkia ajallaan. Koska immunivasteeseen vaikuttavat lääkkeet heikentävät rokotteiden tehoa, rokotukset pitäisi pyrkiä ottamaan mikäli mahdollista ennen lääkkeiden aloitusta,mutta rokottaminen hoidon aikanakin kannattaa. "Eläviä" rokotteita ei saa antaa biologisia hoitoja saaville.
Crohnin tautia sairastavan tulee välttää suolistoinfektioita niin hyvin kuin mahdollista. Infektio voi johtaa sairauden aktivoitumiseen tai tavallista suurempiin ongelmiin. Erityisesti ulkomaanmatkoilla tulee pyrkiä välttämään sairastumista turistiripuliin. Jos matka suuntautuu alueille, joissa hygienian taso on heikko, on syytä kysyä hoitavalta lääkäriltä toimintaohjeita sairastumisen varalta. Hyvä käsihygienia ja huolellinen elintarvikkeiden käsittely pienentävät riskiä. Jos jollakulla perheessä on vatsatauti, on tärkeää huolehtia siitä, että kaikki pesevät kätensä, WC puhdistetaan ja desinfioidaan usein ja tiskit pestään riittävän kuumalla vedellä. Vaikka tulehdus rauhoittuisikin, erilaiset stressitilanteet, kuten kiire, vaativa työ, matkat tai elämän ilot ja surut, voivat aiheuttaa toiminnallisia vatsavaivoja, kuten ripulia, ummetusta, ilmavaivoja ja vatsakipuja. Toiminnallisten oireiden lääkehoidosta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa.
Stressin ja kivun hallintaa voi opetella erilaisilla rentoutumismenetelmillä. Rentoutuminen voi auttaa hallitsemaan jatkuvaa kipua ja vähentää stressiä, joka saattaa pahentaa oireita. Tietoista rentoutumista voi harjoitella esimerkiksi rentoutuskursseilla ja rentoutusäänitteiden avulla.
Erilaisten vaihtoehtohoitojen tehoa eikä haittavaikutuksia ei ole osoitettu tieteellisissä tutkimuksissa. Tästä syystä ei ole mahdollista antaa lääketieteellisesti perusteltua suositusta niiden käyttämisestä. Jos kuitenkin käytät vaihtoehtoisia hoitomuotoja, on sairautesi hoidon kannalta eduksi kertoa tästä lääkärillesi. Lääkärin määräämiä hoitoja ja lääkityksiä ei tule myöskään lopettaa omin päin keskustelematta asiasta hoitavan lääkärin kanssa. KELA:n järjestämille sopeutumisvalmennuskursseille kannattaa hakea. Useat sairaanhoitopiirit pyrkivät nykyisin järjestämään lyhyita "tietoiskuja vastasairastuneille", joista saa tietoa hoitopaikasta. Jos sopeutuminen krooniseen sairauteen tuntuu ylivoimaiselta, kannattaa asiasta puhua ensin hoitavan lääkärin kanssa, joka harkitsee onko psykiatrin apu tarpeen. Sosiaalihoitajat sairaaloissa neuvovat tukihakemuksissa.
Milloin lääkäriin
Taudin oireiden uusiutuessa tehostettu hoito kannattaa aloittaa mahdollisimman nopeasti.
Uudelleen ilmaantunut jatkuva tai toistuvasti ilmenevä ripuli,vatsakipu,kuume tai laihtuminen viittaavat taudin aktivoitumiseen ja ovat aihe ottaa yhteys hoitopaikkaan tai lääkäriin. Hoitopaikkaan on myös syytä ottaa yhteys, jos ilmaantuu runsasta verenvuotoa peräsuolesta,ripuli muuttuu veriseksi tai oireiden luonne muuttuu. Kivut tai arkuus peräaukon seudussa ja kuume viittaavat fistelikäytävään kehittyneeseen paiseeseen, joka vaatii välittömän hoidon.oitoHoiCrohnin taudin tulehdus voi aiheuttaa suolen tukkeutumista, jonka oireena on 1-3 tunnin kuluttua aterioinnista ilmaantuva kipu navan ympäristössä, vatsan turpoaminen, suolen kurina ja oksentelu. Tukosoireiden ilmetessä on otettava heti yhteyttä lääkäriin. Kiinikkeen aiheuttama suolitukos saattaa joskus yllättää vuosia aikaisemmin leikatulla potilaalla, vaikka aktiivista tautia ei ole.
Sairaus elämän eri vaiheissa
Crohnin taudille ei ole toistaiseksi löydetty parantavaa hoitoa. Suurin osa sairastuneista voi elää kuitenkin täysin normaalia elämää. Keskimääräinen elinikä on sama kuin muulla väestöllä.
Crohnin tauti voi pahenemisvaiheissaan rajoittaa opiskeluja työkykyä, mutta pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheutuu harvoin. Sairaus kannattaa huomioida ammatinvalinnassa: raskas ruumiillinen työ ja epäsäännöllinen vuorotyö voivat aiheuttaa ongelmia.
Lääkityksestä tulee huolehtia myös oireettomina kausina oireiden uusiutumisen välttämiseksi. Lähes kaikki Crohnin tautiin sairastuneet voivat hankkia normaalin koulutuksen ja menestyä työelämässä yhtä hyvin kuin kaikki muutkin. Työpaikkaa vaihdettaessa tulee työhöntulotarkastuksessa kertoa pitkäaikaisista sairauksista. Työterveyslääkäri arvioi vaikuttaako sairaus merkittävästi työkykyyn. Sairauden ilmoittamatta jättäminen voi johtaa jopa työsuhteen purkamiseen, jos sairaus osoittautuukin merkittävästi työntekoa haittaavaksi.
Raskaus sujuu yleensä normaalisti eikä pahenna sairautta. Vaikea jatkuva tulehdus voi kuitenkin vaikeuttaa raskaaksi tuloa ja lisätä keskenmenoriskiä, joten on suositeltavaa ajoittaa raskaus taudin rauhalliseen vaiheeseen. Raskaussuunnitelmista olisi hyvä keskustella etukäteen hoitavan lääkärin kanssa.Miehillä sulfasalatsiini voi vaikuttaa haitallisesti hedelmällisyyteen, joten lääkitys voidaan tarvittaessa vaihtaa sulfattomaan 5-ASA-valmisteeseen. Suoliavanne ei ole raskauden este. Jos raskaus alkaa sairauden ollessa rauhallisessa vaiheessa, on ennuste sama kuin muulla väestöllä. Lääkehoitoa ei pidä lopettaa raskauden alkaessa ilman lääkärin lupaa, sillä taudin uusiutumisriski on suuri. Lääkkeitä voidaan yleensä käyttää normaalisti raskauden aikana, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Lievä ja hallinnassa oleva sairaus ei yleensä estä asevelvollisuuden suorittamista.
Jos Crohnin tauti on vaikeassa vaiheessa, voi varusmiespalveluksesta saada lykkäystä tai joissakin tapauksissa vapautuksen. Kutsuntatilaisuuteen on hyvä ottaa mukaan hoitavan lääkärin lausunto
Komplikaatiot
Tautiin voi liittyä erilaisia komplikaatioita. Crohnin tauti voi aiheuttaa suoleen ahtautumia eli strikturoita. Tulehdus voi levitä suolen seinämän läpi muodostamalla käytäviä eli fisteleitä iholle, viereisten suolen mutkien välille tai viereiseen elimeen esim. virtsarakkoon tai emättimeen. Peräaukon ympäristössä fistelikäytävä kulkee useimmiten joko peräaukosta tai peräsuolesta peräaukon viereen iholle mutta toisinaan kauemmaksikin peraukosta. Fisteli voi vuotaa joko jatkuvasti tai ajoittain märkää tai ulostetta ja joskus vertakin. Fistelikäytäviin voi kehittyä paiseita, jotka joudutaan yleensä avamaan kirurgisesti. Paise peraukon vieressä on tavallisin.
Harvinainen komplikaatioi ovat suolen puhkeama eli perforaatio vapaaseen vatsaonteloon joka vaatii välittömän leikkauksen nopeasti kehittyvän vatsakalvontulehduksen takia.
Fissuurat ovat pieniä kivuliaita haavaumia peräaukossa.
Liitännäissairaudet
Crohnin tautiin voi liittyä monia liitännäissairauksia, joista jotkut ovat yhteydessä suolitulehduksen aktiivisuuteen ja jotkut taas esiintyvät sairauden vaiheesta riippumatta.
Nivelkipuja eli artralgiaa voi esiintyä sairauden kaikissa vaiheissa. Artriitti on niveltulehdus, joka ilmenee yleensä suolitaudin aktiivisessa vaiheessa. Sakroiliitti eli risti-suoliluunnivelen tulehdus ja selkärankareuma oireilevat taudin vaiheesta riippumatta.
Iho- ja silmäsairaudet ovat harvinaisia, mutta saattavat ilmetä jo ennen suolisto-oireita. Kyhmyruusu on ihottuma joka ilmenee sinipunaisina aristavina kyhmyinä erityisesti säärissä ja harvoin kyynärvarsissa. Silmämuutoksia ovat silmän kovakalvon pintatulehdus eli episkleriitti sekä värikalvon tulehdus eli iriitti/uveiitti.
Maksasairauksist kuten sappiteitä ahtauttava tulehdus eli primaari sklerosoiva kolangiitti on Crohnin taudin liitännäissairautena harvinainen samoinkuin joko itse sairauteen tai lääkitykseen liittyvää rasvamaksa. Maksasairaus on ylensä oireeton ja todetaan laboratoriokokeiden perusteella.Solunsalpaajista atsatiopriini aiheuttaa useasti maksa-arvojen suurentumista, joka on aihe annoksen pienentämiseen tai lääkkeen vaihtoon.
Muita mahdollisia liitännäissairauksia ovat haimatulehdukset sekä munuaismuutokset. Crohnin tautiin sairastuneilla on myös lisääntynyt riski laskimotukoksiin, keuhkoveritulppaan ja sydänpussin tulehduksiin.
Pitkäaikainen laaja tulehdus paksusuolessa lisää suolistosyöpäriskiä, minkä takia on tärkeää käydä säännöllisesti tähystyksissä vaikka tauti olisi oireeton.
Sivua päivitetty 6.4.2010
