Crohnin taudin leikkauksen syynä on yleensä ahtauma tai tukos suolessa, märkäpaise tai vaikea tulehdus, jota ei lääkkeillä saada rauhoittumaan.
Vaikea verenvuoto, suolen puhkeaminen tai fistelit voivat myös olla leikkauksen syynä, samoin jatkuva anemia, kipu ja aliravitsemus. Myös solumuutos eli syöpäriski voi johtaa leikkauspäätökseen. Crohnin taudissa syöpäriski ei kuitenkaan ole muuta väestöä korkeampi.
Crohnin taudissa leikkauksella pyritään hoitamaan lähinnä taudin komplikaatioita, tauti ei parane leikkauksella.
Crohnin tautiin sairastuvista 75 % leikataan 20 vuoden kuluessa ja 30 vuoden kuluessa 90 % on leikattu.
Leikatuista potilaista noin 30–40 % joutuu uusintaleikkaukseen 10 vuoden sisällä ja 20 vuoden sisällä noin puolet on leikattu toiseen kertaan. Jotkut käyvät läpi useita leikkauksia.
Pienempiä ahtaumia voidaan laajentaa myös tähystämällä.
Leikkaukseen valmistautuminen
Mikäli potilas leikataan päivystystapauksena, ei aikaa valmistautumiseen juuri jää. Leikkaus onkin parempi tehdä suunnitellusti.
Mitä paremmassa kunnossa potilas on leikkaukseen mennessään, sitä paremmin hän myös toipuu. Toipumista helpottaa myös hyvä lihaskunto. Vatsa- selkä- ja lantionpohjalihaksia voi treenata etukäteen. Sairaalasta tulee kutsun mukana tarkat valmistautumisohjeet.Potilas tapaa avannehoitajan muutamaa viikkoa tai päivää ennen sairaan menoa. Avannehoitaja piirtää vatsalle avanteen paikan varmuuden vuoksi, vaikka avannetta ei olisikaan suunniteltu.
Esipalaveri sairaalassa saattaa olla muutamaa päivää ennen leikkausta. Tällöin tavataan yleensä osastonhoitaja, kirurgi sekä anestesialääkäri. Potilas voi pyytää myös tapaamista sairaalan psykologin ja/tai sosiaalityöntekijän kanssa.
Tupakoinnin lopettamista pari viikkoa ennen leikkausta suositellaan, ja alkoholia tulisi käyttää vain kohtuullisesti. Riittävästä ja monipuolisesta ravinnosta tulisi huolehtia mahdollisuuksienmukaan.
Sairaalassa
Sairaalaan mennään yleensä edellisenä päivänä ennen leikkausta, tai joskus vasta leikkausaamuna.
Sairaalaan mennessä potilaalta pyydetään lupa sairautta ja hoitoa koskevien tietojen antamiseen lähiomaisille. Samoin pyydetään kirjallinen suostumus tietojen luovuttamiseen muille hoitaville lääkäreille, terveyskeskuksille ja lääkäreille. Sairaalassaolosta tietojen antamisen voi myös kieltää.
Ensin otetaan laboratoriokokeita ja päälle vaihdetaan sairaalan vaatteet. Suolen tyhjennys aloitetaan, mikäli potilas ei ole jo tehnyt sitä kotona. Viimeistään tässä vaiheessa tavataan kirurgi, anestesialääkäri ja mahdollisesti avannehoitaja.
Leikkauspäivän aamuna potilaalle annetaan lääkärin niin määrätessä laskimotukoksia ehkäisemään ns. napapiikki vatsanpeitteisiin. Tämä veren hyytymistä ehkäisevä lääke voidaan antaa myös jo edellisenä päivänä. Pari tuntia ennen leikkausta annetaan rauhoittava esilääkitys.
Potilaalle laitetaan verenpainemittari käsivarteen, kanyyli suoneen sekä muut tarvittavat mittarit. Lapsille laitetaan ensin puuduttava laastari tai salvaa kanyylin laittamiskohtaan.
Tässä vaiheessa aloitetaan antibioottien tiputus ja nykyään laitetaan yleensä myös kestoepiduraali eli selkäydinpuudutus.
Potilas on leikkaustasolla selällään, kädet sivuilla ja jalat ylhäällä gynekologisilla telineillä.
Crohnin taudin leikkaukset
Crohnin tauti –potilaan kohdalla leikkaus tarkoittaa yleensä käytännössä sitä, että suolesta leikataan pätkä pois. Taudin uusiutuvan luonteen vuoksi lasten kirurginen hoito on mahdollisimman säästävää. Kun kyse on lapsesta, oikein ajoitetulla hoidolla voidaan saada lapsen kasvu nopeutumaan ja puberteettikehitys käyntiin.
Pienempiä leikkauksia voidaan myös tehdä tähystysleikkauksina, jolloin toipuminen on tietysti helpompaa kuin avoleikkauksen jälkeen. Suolen ahtaumakohta(tukos) voidaan hoitaa typistämällä suolta ahtautuneesta kohdasta. Suoli leikataan poikki ahtauman molemmin puolin ja päät ommellaan yhteen. Toisena menetelmänä käytetään stricturoplastiaa. Siinä suolen ahtaaseen kohtaan tehdään pitkittäisviilto, joka ommellaan kiinni poikittain. Suoleen tulee näin ikään kuin pieni pussi.
Jos ohutsuolta leikataan vaikean tulehduksen vuoksi, tehdään tästä kohdasta mahdollisimman lyhyt typistys. Mikäli leikataan ohut- ja paksusuolen liitoskohdasta, otetaan yleensä myös 15–20 cm paksusuolta pois, mistä ei ole potilaalle mitään haittaa. Ohutsuolta pyritään säästämään, koska se on tärkeä tekijä ravintoaineiden imeytymisessä.
Jos Crohnin tauti on vain paksusuolessa, pyritään paksusuolta lyhentämään mahdollisimman vähän. Vaikean tulehduksen rauhoittamiseksi voidaan tehdä myös väliaikainen avanne.
Vaikean peräsuolen Crohnin taudin kyseessä ollen voidaan joutua poistamaan koko peräsuoli ja tekemään pysyvä avanne. Lisätietoja avanteesta.
Absessi eli märkäpesäke voidaan leikata avaamalla se ja laittamalla pesäkkeeseen letku, jota pitkin märkä pääsee valumaan pois. Tällaista letkua täytyy pitää kunnes tulehdus on parantunut. Absessi voi aiheuttaa epänormaalin käytävän eli fistelin syntymisen.
Fisteleitävoi syntyä suolesta vatsan tai pakaran iholle, suolen toiseen kohtaan tai johonkin sisäelimeen. Niitä voidaan leikata esimerkiksi niin, että suolesta iholle syntynyt käytävä suljetaan suolen puoleisesta päästä, jolloin märkä ei pääse kaivautumaan enää iholle ja käytävä kuivuu. Fisteli voidaan myös leikata auki ja antaa syntyneen haavan parantua. Yksi tapa on pujottaa fistelin läpi lanka tai dreeni, jolloin se pysyy auki ja märkä pääsee pois, eikä tulehduspaisetta pääse syntymään.
Fistelin kirurginen hoito riippuu aina sen sijainnista ja koosta.
Fissuura, eli haavauma esim. peräaukon suulla voi myös vaatia joskus kirurgista hoitoa. Tällöin haavautunut kohta laajennetaan kirurgisesti. Fissuurat ovat suhteellisen tavallisia terveilläkin henkilöillä.
Leikkauksen jälkeen
Crohnin taudinvuoksi leikatuilla suurin riski on suolisauman pettäminen, tukos tai haavan tulehtuminen.
Crohn -potilaille lääkehoidon jatko suunnitellaan yksilöllisesti. Ennen leikkausta atsatiopriinihoitoa saaneiden lääkitystä jatketaan yleensä myös leikkauksen jälkeen. Vaikeaa Crohnin tautia sairastaville joudutaan leikkauksen jälkeen antamaan erilaisia yhdistelmähoitoja.
Leikkauksen jälkeen potilas kannattaa vuoden kuluessa tähystää saumatilanteen tarkistamiseksi, koska taudilla on taipumus uusiutua juuri saumakohdissa.
Jos ohutsuolta on poistettu runsaasti, erityisesti sen loppupäästä, siitä voi seurata rasvojen, sappihappojen ja B12-vitamiinin imeytymishäiriöitä. Sappihapot korvataan lääkkeillä, mutta rasvan lisäämisen tarve on kokeiltava itse. Liiallisesta rasvan käytöstä tulee rasvaripulia. B12-vitamiinin puute todetaan verikokeella ja sitä annetaan pistoksina 2-3 kuukauden välein.
Leikkauksen jälkeen on syytä odottaa haavan umpeutumista ennen kuin aloittaa yhdynnät. Kipujen välttämiseksi voi kokeilla erilaisia asentoja ja haava-aluetta voi myös vahvistaa leveällä laastarilla rakastelun ajaksi.
Koska kaikista vatsan alueen leikkauksista aiheutuu usein myös enemmän tai vähemmän kiinnikkeitä, tämä voi vaikeuttaa joidenkin naisten kohdalla raskaaksi tulemista. Kiinnikkeet voivat aiheuttaa myös yhdyntäkipuja. Raskaus on kuitenkin mahdollinen, eikä avannekaan ole este raskaudelle. Paksusuolen poisto ei vaikuta e-pillereiden imeytymiseen, mutta jos ohutsuolta on poistettu runsaasti, kannattaa asiasta keskustella lääkärin kanssa.
Monet lykkäävät leikkaukseen menoa koska leikkaus ja mahdollinen avanne pelottavat. Myöhemmin useimmat toteavat, että olisi pitänyt vain mennä rohkeasti jo paljon aikaisemmin.
Sivua päivitetty 13.5.2009
