Kollageenikoliitin tyypillinen oire on vuosia kestänyt aika ajoin paheneva runsas vetinen ripuli, jonka seurauksena potilas voi laihtua useita kiloja. Lisäksi voi esiintyä vatsakipuja. Kollageenikoliitti voi esiintyä kaikenikäisillä, mutta on tavallisin naisilla 50 ja 70 ikävuoden välillä. Diagnoosia saadaan helposti ottamalla koepala paksunsuolen tähystyksen yhteydessä. Tähystyksessä limakalvo näyttää yleensä jokseenkin normaalilta, mutta mikroskoopilla paksusuolen limakalvossa näkyy normaalia paksumpi sidekudos- eli kollageenikerros ja runsaasti tulehdussoluja. Ripulin esiintyminen ei liity suoranaisesti kollageenikerroksen paksuuteen vaan ilmeisesti enemmänkin limakalvon tulehdukseen, joka selittää oireiden vaihtelevuuden. Taudin syytä ei tunneta ja mm. tulehduskipulääkkeitä on epäilty aiheuttajiksi.
Tauti on hyvänlaatuinen ja saattaa parantua tai ainakin rauhoittua itsestään. Määräaikaisesti toistettavista tähystyksistä ei ole suosituksia.
Kollageenikoliitti kuuluu mikroskooppisten koliittien ryhmään; toinen tähän ryhmään kuuluva tauti on lymfosyyttiikoliitti. Lymfosyyttikoliitissa kollageenikerros on normaali, mutta limakalvossa on runsaasti tulehdussoluja eli lymfosyyttejä.
Hoitona mikroskooppisiin kollitteihin käytetään oireenmukaisesti loperamidia (ImodiumR) tai kolestyramiinia. Pitempikaiseen käyttöön sopivat 5-ASA-valmisteet. Kortisoni (budesonidi) ja metronidatsoli annetaan kuureina. Koska jatkuva hoito ei yleensä ole tarpeen, lääkitykseen ei saa erityiskorvausta.
