Juupati juu. Eilen pääsin kotiin, kun niin toivoin. Olisivat pitäneet vielä siellä, mutta kivempi kuitenkin olla kotona ja lepäillä täällä. Kutina on nyt aisoissa ja turvotuksetkin jotenkuten.
Hommahan meni siis näin.. Mulla oli taas yksityinen iholekuri viime perjantaina, sellainen iäkäs paljon nähnyt osaava lekuri. Ei se meikäläistä kauaa katsellut, kun se sanoi, että sairaalareissu tulee. Tänään. Mulla oli koko jalat hyvin turvoksissa, kasvot ja kädet turvoksissa ja paukamia siellä täällä aika reippaasti.
Lähetteellä keskussairaalan ensiapuun, jossa lopulta ekg, paineet ja veret. Paineet 152/105, pulssi 120. Ekg ok, CRP ~60. Ja sitten kiikutus osastolle.
Ihotautilekurin ohjeilla aloitettiin hoito, Bemetsonia koko kroppaan kahdesti päivässä, Xyzalia ties kuinka monesti ja Singulairia vissiin kerran tai kaksi päivässä. Hillittömään mahakipuun 3g Panadolia/vrk ja läpilyöntikipuihin Oxynormia tms. Siitä se pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan, mutta paukamia tulee siltikin. Turvotukset laskee aikanaan.
Syytä ei tiedetä vielä, mutta diagnoosina oli raju nokkosihottuma ja angioneuroottinen ödeema. Turvotti vissiin suoliston ja virtsarakonkin, koska suoli meni jumiin ja rakko toimi miten kuten, ei kuitenkaan tarvinnut katetroida. Paukamia on edelleen paljon aamuisin, mutta Xyzalin jälkeen aika nopsasti katoaa. Ja mahakipu jatkuu, joten jatkan tuota Panadolia kotonakin. Ihopolille menen kuukauden päästä näyttämään itseäni ja oirepäiväkirjaa, jota käskettiin pitämään. Nyt kotilääkityksenä 1-2 Xyzal ja yöksi Singulair. Koviin kasvon alueen turvotuksiin 40mg kortisonia max kaksi päivää.
Paineet on vieläkin koholla ja pulssi siinä 100, mutta niihin ei puututtu.
Tää ei o ikuna ennen ollut sairaalassa sisällä, joten olipahan hmmm kokemus. Suolesta olisi varmaan ollut aihetta ollakin, mutta mä nyt olenkin tämmönen lekureiden välttelijä.
Lisään vielä, että tähän oireiluun on myös liittynyt semmonen kurkkuauki-alamahakipu. Naiset joilla on diagnosoitu kivuliaat kuukautiset pystyvät siihen samaistumaan helposti.
Ei ollut tukehtuminenkaan kaukana tuossa viime viikolla, kun kurkku lopulta turposi silleen reippaasti. Jo pohdin lanssin soittamista, mutta enhän mä sitten raaskinut. Kulki se henki jotenkuten kylkiasennossa. Pulassa olisin tietenkin ollut, jos kurkku olisi turvonnut yhtään enempää. Mutta mä nyt olenkin tämmönen