Ei voi! Siis parantua. Oireettomaksi voi varmaan toki tulla mutta se ei tarkoita että on parantunut. Jos hampaan reikä paikataan ja hampaaseen ei enää koske, ei se suinkaan tarkoita että hammas ois silti entisen veroinen, kipu ja tulehdus voi olla pois mutta hammas on lopun ikäänsä jollain lailla viallinen. Colitiksesta voi varmaan parantua silleen, että sairas suoli leikataan pois - ja hups - tautikin on pois. Ainakin semmoinen käsitys mulla on. Viime C& CU -lehdessäkin muistaakseni lukee että Crohn ei parane.

Varaani, en toki tarkoittanutkaan että CU varmasti paranis leikkauksella, mut mahdollista kuitenkin on Tämä Crohn ei lähde millään opilla. Kun leikataan sairasta pätkää suolesta niin sitkeä sissi etsii uuden kohdan johon iskee Meidän on vaan näiden kanssa elettävä niin kauan kuin elon päiviä on meille suotu. Välillä eletään hyvin ja välillä huonosti. Mutta  sinnittelemään varmaan joudutaan. Tuo Ritalisan miehen tapaama ihmeparantumisen kokenut naisihminen on kohta kuuluisa! Oisko todella maailman ensimmäinen Crohnista parantunut. Tulis vaan äkkiä kertomaan ne parannuskeinot tänne meillekin. Kohta alkais olla palstoilla tyhjää kun kellään ei ois ongelmia eikä valittamista, siis meillä crohnilaisilla. Tänne jäis vaan Cu-laiset ja treffiläiset

Kiitti kaikille kommenteista! Olen kyllä taipuvainen samoille linjoille Letun kanssa: paha se on mennä väittämään, jos joku uskoo parantuneensa!!!   Olisinko itsekään arvannut rikkoa illuusiota!?  
 
rls

Kuka on terve ja kuka ei ja mitä on "terveys".
 
Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut oman, positiivisen määritelmänsä: ”Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauksien puuttumista.”
 
http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkari/2008/07/pohjanpaa.html
 
Sehän on täysin subjektiivinen kokemus se kokemus, milloin olo on niin hyvä, että ajattelee, että on terve. Näiden kroonisten sairauksien kanssa pelatessa tuota joutuu pohtimaan useastikin.

Olisihan se mielenkiintosta tietää onko ketään crohnista "parantunutta", joka pärjää ilman mitään lääkkeitä ja syö samoja ruokia kuin sairastuessaan. Mutta oireettomia varmasti on, minullakin oli veriarvot viime kontrollissa ihan normaalit, eikä lääkkeitä käytössä. Mutta viljat ja laktoosi on jääneet, ja sokerikin melkein kokonaan. Niin ja sitä vahvaa d-vitamiinia kuluu myös! Kun joskus on tullut "testailtua" esim pizzan tai hampurilaisaterian kanssa, niin huomaa kyllä äkkiä ettei tässä mitään parannuttu ole..

Olen samaa mieltä kuin Reeta, mutta tiedän kyllä yhden henkilön, jolla Crohn todettu yli 10 vuotta sitten tosi rajuna ja nykyään ei käytä mitään lääkkeitä. Suolesta ei ole nyt muuta vaivaa, kuin että on vähän "herkkä vatsa". En mä silti häntä parantuneena ajattele.

Tiedän etten ole "parantunut", mutta oireeton olen nyt ollut 7 vuotta. Tähystyksissä näkyy aina jotain pientä, mutta se ei vaikuta elämääni mitenkään. Oireilut alkoi kun olin 4 ja CU diagnosoitiin kun olin 8. Sen jälkeen tuntui menevän kokoajan vaan pahemmaksi ja pahimmillaan en pystynyt juoksemaan ollenkaan (mutta kävin ratsastamassa, se on melkoista rynkytystä, mutta se oli niin kivaa että kaiken maailman vatsakivut unohtuivat siinä). Vessassa meni aikaa päivästä pahimmillaan yli 12 tuntia ja olin jo joutua leikkaukseen. Kaiken maailman hoitoja ja dieettejä tuli kokeiltua, mutta tuntui ettei mikään auttanut.
 
Sitten vaihdoin koulua ja oireet katosivat. Ainoa poikkeus 7 vuoden aikana on ollut 5 päivän sairaalareissu. Olin ollut pari vuotta semivegenä ja päätin taas kokeilla punaista lihaa.. Sairaaloista en pidä yhtään ja lähdin sieltä vaikkei lääkärit olisi halunneet. Oireet katosivat taas heti kun pääsin kotiin. Tästäkin on jo pari vuotta. Samalla diagnoosi vaihtui Crohniin.
 
Ja viime kontrollilla lääkäri totesi että olen liian terve käydäkseni enää säännöllisissä kontrolleissa. Tähyt tietysti 3 vuoden välein ja lääkkeitä en syö nyt mitään. Ja ruokaakin menee epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti. Sekä jonkin verran alkoholia. Ja stressaan kun pieni possu, mutta en enää vatsallani niinkun ennen.
 
Vähän kyllä jännittää josko tauti joskus taas puhkeaa pahana.. Mutta enemmän olen huolestunut siitä jos joskus saan lapsia ja heillä on tämä "ihanuus".
 
Kirjoitin tämän tänne, koska toivoisin antavani edes yhdelle ihmiselle vähän toivoa..