muumio
Aktiivipalstalainen

I Love YaBB 2!
Viestejä: 46
|
Mä laitan muutamia kommentteja. Luulen, että aika moni meistä pohtii näitä samoja juttuja. Sanoisin silti, että sitä parempi, mitä enemmän pystyy pitämään ajatuksensa muualla. "- sanotaan, että krooninen suolistotulehdus ei parane. Miten siitä voidaan olla varmoja?" Kokemus on tämän osoittanut. Kyllä kai siitä voi ehkä joku maailmassa jollain tavalla parantuakin tai pidettyä oireettomana, mutta se on kovin kovin harvinaista ja siksi on ehkä parempi tunnustaa realistisempi lähtkökohta. "kun se ei kerran parane, sanotaan että lääkkeitten tarkoitus on estää tulehduksen laajentumista ja akuutteja. Entäs jos vointi on hyvä ilman lääkehoitoa, luonnollisin hoitomuodoin? Miksi silloin pitäisi syödä lääkkeitä?" Kyllä mulla on myös aika suuri epäilys tiettä lääkehoitoa kohtaan, mutta koska kuitenkin pelkään sairauteni pahenevan (mitä jos jätän syömättä), en vain uskalla ottamatta lääkettäni. Syön nyt vain azamunia. "välillä sanotaan, että ruokavaliolla ei ole osuutta sairauteen, mutta monet ovat huomanneet sen vaikuttavan oireisiin. Miksei ruokavalion mahdollista merkitystä korosteta enemmän?" Ei kai sitä kukaan kiistäkään. Hyvä jos joku saa avun ruokavaliosta. Se on silti eri asiat, että vaikuttaa oireisiin tai vaikuttaa sairauteen. On selvä, että jos suolet eivät ole kunnossa, niin ne kestävät ehkä vähemmän monia ruokalajeja. Tiedän, että tässä sairaudessa alkaa tulla vainoharhaiseksi, mutta minä väitän, että omalta kohdaltani ruokavalio ei ole se ratkaisva tekijä. Toki katson tarkasti mitä suuhuni pistän, enkä syö kuten ennen, mutta kuitenkin melko normaalisti. "miksi ihminen, joka on sairastunut, ei esim. lopeta tupakointia vaikka ripuloi verta toista kymmentä kertaa päivässä ja tietää, että tupakka pahentaa sairautta?" En ole koskaan polttanut savukettakaan ja kyllä minä lopettaisin, jos tietäisin sen pahentavan. Mitä jos se ei pahennakaan, vaan päinvastoin. Miksi silloin pitäisi lopettaa? Olen esim. kuullut että haavainen paksusuolen tauti tulee hyvin harvoin niille jotka tupakoivat. "miksi sairaus on yleistynyt rajusti viime vuosikymmeninä? mikä on se tekijä siinä? ja miksi juuri länsimaissa? miksei edellä olevia kysymyksiä selvitetä, jos niihin löytyisikin vastauksia?" En mä usko, että se on rajusti yleistynyt, vaikka vähän yleistynytkin ehkä. Kyse on siis tuskin ruoasta, vaan joistain muista tekijöistä. Tutkimusta pitäisi kyllä tehdä kaiken kaikkiaan paljon enemmän ja en jaksa uskoa, että hoidon löytäminen olisi mahdottomuus, mutta kyllä se nykymenolla aika takkuista on. Esim. tänään näin BBC:ltä aamulla, että kantasoluista voidaan esim. rakentaa uusi suoli. "Minulla on vähän kinkkinen tilanne. Tiedän, että tulehdusta on jonkun verran päällä, mutta en tiedä minkä verran. Olen saanut vatsan taas rauhoittumaan, ettei verta tule ja ulostekin on kiinteää. Välillä saatan joutua kipittämään kuitenkin vauhdilla vessaan, vaikkei ripulia olekaan. Vähän löysää seassa vain. Olin ajatellut, että menisin tähyyn jotta saisin diagnoosin (kahdella siskollani Crohn) mutta mietin; mitä jos tähy ärsyttää suoltani tai jopa aiheuttaa siellä tuhoa? Eihän se kovin luonnollista ole että sinne aletaan tökkiä. En myöskään näe, että lähtisin syömään lääkkeitä (asacolit aiemmin määrättiin, ne jätin pois kun olo parani) mikäli oireet pysyvät kurissa. Olen kiinnostunut ns. vaihtoehtohoidoista. Haluaisin oppia tuntemaan ja kuuntelemaan elimistöäni, että miksi se voi huonosti. Jos lääkäri määrää tulehdusta hoitavaa lääkettä, onko siitä pitemmän päälle hyötyä mikäli en löydä syytä, miksi tulehdus iskee päälle uudestaan ja uudestaan? Haluaisin jotenkin vahvistaa elimistöäni, että se toimisi kuten pitäisi. Jonkun mielestä ehkä tyhmiä mietteitä, mutta sisareni sairashistoriaa katsoessa olen nähnyt, ettei sekään takaa onnistunutta lopputulosta että tekee kuten lääkärit neuvovat (leikkauksia, epäonnistuneita leikkauksia, korjausleikkauksia, lopulta pysyvä avanne)" Olet aivan oikeassa, elimistöä pitää kuunnella ja lääkärit eivät ole autuaaksi tekeviä. Jokainen tuntee oman kehonsa kuitenkin parhaiten, mutta väitän, että tämän sairauden opettelu vie aikaa ja vaatii monen asian hyväksymistä. Mutta toivoa on!
|