Moi, mulla oli kolonoskopia toissapäivänä, tähyt ovat olleet aika vaikeita, pelkään niitä, olikohan tämä viides tai kuudes kerta, no nyt laitettiin jotain suolen kouristelua estävää suoneen sekä jotakin "kaalin" sekoitajaa, homma hoitui parhaiten kuin koskaan, tosin alapää sekä jonkinmatkaa paksua suolta, kuulemma täysi tulehdus päällä, magneetti oli maanantaina ja alustavien tietojen mukaan löytyi 1 fisteli persiistä joka vuotaa märkää, kivaa.
Tuli vähän antibiootteja, 3x400 mg flagyl + 2x500 mg ciproxinia, 40 mg prednisolonia ja aza jo pitkään 150 mg/vrk.
Jos ei näillä helpota lääkäri kertoi, että sitten osastolle ja doubataan suoraan suoneen, jatkossa ehdotteli remicadeakin.
Kirurgikin katsoo tutkimusten pohjalta 13.10 tarviiko mahdollisesti operoida, tosin haluaisin kyllä kulkea lääkinnällisen puolen loppuun ennenkuin aletaan veistelemään, näkee sitten?
Kunto on kamala, heikottaa, väsyttää, lämpöilyä ja tärisyttää. Sairaslomaa on Lokakuun loppuun asti, saapa ainakin koittaa kuntoutua.

Myös minun viimeviikon tähystys oli viimeinen ilman nukutusta, yksi huoli vähemmän siis tästä lähin. Lääkkeitä (diatsepam,midatsolaami,fentanyl) sain niin paljon kuin oli turvallista antaa ja siitä huolimatta tuska oli niin hillitön, ettei sille ole sanoja.
Kaunis kiitos tähystävälle lääkärille ja avustavalle hoitajalle, tähy keskeytettiin ilman sen suurempaa dramatiikkaa ja ilmoitettiin, että saan vastaisuudessä yleisanestesian, jos sitä itse haluan, no tottakai haluan, joten uutta tähystystä odotellessa valtakunnassa kaikki hyvin.

Hienoa Angelus, et sait lääkettä jo ekalla kerralla.
 
Mulla kaks ekaa tähyä tehtiin akuutin ollessa päällä ilman mitään lääkitystä, sama lääkäri mol. kerroilla. Ennen tokaa tähyä soitin sairaalaan pari kertaa, et saanhan sit lääkettä ja kun menin, enpä saanut.
 
Sanoinkin sille sadistille lähtiessäni, et tämä ei jää tähän ja otin yhteyttä potilasasiamieheen heti seuraavana päivänä, kun olin oikein kipeenä ronkkimisesta ja itketti vieläkin.
Ylilääkärin kautta järjestyi toinen lääkäri mun asioita hoitelemaan.

Olis kohtuullista, et hoitohenkilökunnallakin olis omakohtasta kokemusta tähystä...ei sit ehkä ihan niin helposti lepertelis sellasia, kuin että ei tän pitäis sattua ja olepa nyt ihan rauhallisesti.  
 
Olen tähyssä kituessani joskus kysynyt, et onko teille tehty tämä ja eipä ollut yhdellekään.

En saanut tähystykseni aikana mitään rauhoittavia tai mitään muutakaan läkkeitä, vaikka kuinka pyysin (olin ensimmäistä kertaa).
En sitten tiedä miksi en saanut.
Pelotti ja jännitti aivan hirveästi, kun mitään diagnoosia ennen sitä ei ollut selvillä.  
Eihän se tähystys sitten kyllä sattunut juurikaan, inhottavaa/epämiellyttävää kyllä jonkin verran.
Mutta ehkä inhottavimmalta ja häpeällisemmältä tuntui pukea päälle ne kalsarit, joissa on se aukko takapuolessa ja maata ja pyllistää vanhalle ukolle
Jotenkin vain se tuntui kauhealta.....

Housut! Jaa olis tyytyväinen jos sellaset aina sais   Paitulista puhumattakaan  
No olen viisastunut ei enään "napapaidassa" tähyyn  
Pitkä se pitää olla varmuuden vuoksi

Mulla oli tähy eilen ja olen todella yllättynyt kuinka hyvin se meni. Ennen en ole oikein uskonut, että riippuu tekijästä, miten kivulias toimenpide on, joten olen aina ottanut kaikki mahdolliset mömmöt, mitä olen vain saanut (niin myös tälläkin kertaa). Joka kerta silti tähystys on sattunut aika paljon, mutta nuo lääkkeet olen sen vuoksi ottanut, että siitä kivusta menisi se pahin "terä" pois.
 
Eilen sitten olin siis tähystyksessä ja odottelin siinä sitten, kun toimenpide oli jo aloitettu, että koska se kamalin kipu alkaa, kun alkoi jo sellaisia pieniä tuntemuksia olemaan. Noh, vähän ajan päästä sairaanhoitaja totesi, että pahin vaihe on ohi, joten enää ei pitäisi sattua. Olin ihan että   häh?! tossako se oli??! Ja sairaanhoitaja oli aivan oikeassa, sen jälkeen ainoat tuntemuksen tuli siitä, mun ilmaa kerääntyi suolistoon, enkä osannut (kehdannut) päästää sitä pois.
 
Tuon kokemuksen jälkeen ajattelin, että jos samainen lääkäri suorittaa seuraavankin operaation, niin uskallan ehkä jopa kokeilla sitä ilman lääkitystä, saahan sitä sitten kesken tutkimuksenkin jos niikseen tulee...

Mie en saanu ekaan tähyyn muinoin mitään lääkityksiä vaikka itkin ja pyysin. No se meni hyvin ilmankin ja sen jälkeen en ole ottanut vaikka on tarjottu. Oon vaan kesken tähyn punasena kiljunu että ei mitään kipulääkityksiä, oon autolla!!! Mutta kurjaa jos ei saa lääkkeitä vaikka pyytäis, eikai siinä nyt oo mikään tarkotus yletöntä kärsimystä aiheuttaa! Seuraavaa tähystystä odotellessa

Olen käynyt tähystyksessä 3 kertaa. Eka kerta sairaalassa, oli aika paha mutta tähystys päästiin tekemään loppuun asti. Toka kerta oli ykstityisellä lääkäriasemalla ja aivan kauhea. Sattui niin, että lopulta ilmoitin että tästä ei tule mitään, lopetetaan tähän. Eli ei päästy loppuun asti. Ilmaa jouduttiin lisäämään niin paljon että näytin siltä kuin olisin ollut viimeisilläni raskaana. Junamatka kotiin oli yhtä tuskaa, en voinut istua kun mahaan sattui niin johtuen ilmasta. Onneksi oli vain 15 min matka.
Tästä kerrasta jäi kammo ja vasta 7 vuotta tuon jälkeen uskaltauduin uudestaan tähystykseen. Taas kävin yksityisellä lääkäriasemalla ja nyt tähystäjänä toimi gastroenterologi joka teki näitä tähystyksiä viikoittain. Kyllä se sattui nytkin mutta edelliseen kertaan verrattuna ei paljoakaan, tämä kipu oli siedettävä eikä ilmaa tarvittu paljoakaan. Lisäksi sairaanhoitajana oli aivan ihana ihminen. Tässä näkee taas kuinka paljon se vaikuttaa, että on taitava tähystäjä.
Heille menen seuraavalla kerrallakin tähystykseen!
Tyhjennykseen käytin Moviprep:ia ja sekin oli aikaisempiin valmisteisiin verrattuna ihan ok.